Pääsiäinen jyräsi vapun!

Pääsiäinen on Kreikan ortodoksien tärkein juhla, paljon suurempi ja odotetumpi kuin joulu. Keväällä 2016 Kreikan ortodoksinen pääsiäinen ajoittui huhti-toukokuun vaihteeseen. Vappu siirrettiin sen tieltä suosiolla.

Karnevaalihumua

Vaikka kyse on kirkollisesta juhlasta, on harras pönötys näistä kinkereistä kaukana. Ylösnousemuksesta otetaan kaikki ilo irti! Emme ryhtyneet sen kummemmin perehtymään kirkollisiin kuvioihin, vaan seurasimme juhlintaa sellaisena kuin se meitä vastaan tuli. Ja tulihan se, savuten ja paukkuen!

Koko pääsiäisviikko on täällä nimetty suureksi viikoksi, joka alkaa suuresta maanantaista ja päättyy suureen lauantaihin. Sitä seuraa sitten itse pääsiäinen. Ennen juhlaa hartaimmat ortodoksit paastoavat neljäkymmentä päivää. Paasto tarkoittaa vähintään sellaisen lihan välttämistä, joka on peräisin verellisestä eläimestä. Verettömiä ovat pääsiäistulkinnan mukaan mustekalat, simpukat ja etanat, joita syödään lihan korvikkeena.

Paastoon liittyy joinakin päivinä myös maitotuotteiden ja kananmunien välttäminen, mutta kaikkiin kiemuroihin emme vihkiytyneet, koska emme aikoneet paastota. Kauppojen lihatiskeistä löytyi riittävä valikoima ihan kaikkea paastonajasta huolimatta, vaikka kalaa oli selvästi tarjolla enemmän kuin tavallisesti.

Savutorstai

Ennen paastoa piti tietenkin saada riittävästi sitä, mistä kohta piti luopua. Siispä lihavartaat tulille ja savua ilmaan! Tsiknopempti, savutorstai, oli kyllä hyvin erikoinen juhlapäivä. Saimme esimakua ystävien grillitulilla vuoristokylässä.

Kokoonnuimme ystävämme autiolle ”isoisän talolle”, jonka edustalla mandariinipuiden alla on hyvä paikka grillaamiselle. Puolikas karitsa kärisi asianmukaisesti savuavassa grillissä. 
Se oli haettu varta vasten vuorilta, missä kasvaneet eläimet ovat imeneet marinadin suoraan emon maidosta ja varttuessaan syöneet hortaa ja villiyrttejä.

Vatsat täysinä läksimme Ierapetraan illan pimennyttyä. Koko kaupunki tuntui olevan savun peitossa. Oikeastaan Tsiknopempti pitääkin suomentaa juuri kärytorstaiksi, ja grillien ja nuotioiden tulilla paistuvat souvlakit saattoi maistaa jo ilmasta. Pelkkään ilmaan ei kuitenkaan tarvinnut tyytyä.

Aluksi tunnelma kaupungissa oli jopa hieman pelottava. Tulien loimotus ja kovaääninen juhlinta toivat mieleen tv-kuvat suurkaupunkien ghetoista tai sotatilasta. Mutta meininki oli ihan toinen! Meidät, ulkomaalaisen näköiset ihmiset, vedettiin ihan kädestä pitäen mukaan juhlintaan. Maistiaisia jaettiin ohikulkeville oikealta ja vasemmalta. Eikä vain lihaa, vaan kyytipoikana pieneen kipposeen annosteltua rakia. Perinnettä selostettiin auliisti englanniksi ja vieraiden kanssa nostettiin maljoja terveydeksi.

Sekä yksityiset ihmiset että yritykset, kuten ravintolat ja kaupat, olivat pystyttäneet grillinsä kadulle tai rakentaneet jopa kivikehät nuotioita varten. Joillakin kujilla roihusivat tynnyritulet. Ihmiset tanssivat ja musiikki raikui. Paikoin lieskat roihahtivat välillä korkealle, kun tuleen lisättiin siirtolava sopivasta roskakasasta, mutta nähtävästi missään ei saatu sentään tulipaloa aikaiseksi. Kokemusta rikkaampana ja vatsat entistä täydempinä poistuimme kotiin nukkumaan aamuyön puolella. Päiviteltiin tietysti, että ei olisi Suomessa tämäkään mahdollista.

Karnevaalit

Paaston alkamista edeltävät karnevaalit. Ierapetran juhlat ovat pienet ja hellyttävän kotikutoiset Rethymnonin juhlahumuun verrattuna, tiesi meitä valistaa kyseisestä kaupungista muuttanut Liisa-kaima. Periaate on kuitenkin sama: yhteisö ilmoittautuu karnevaaleihin ja kokoaa joukkueelle samanhenkisen asun valitun teeman mukaan. Rekvisiittaan kuuluu myös kulkueauto, joka tuunataan kokonaisuuteen sopivaksi.

Miten kuljettaja näkee
ulos kulkueautosta?!

Ierapetrassa karnevaalijoukkueissa oli paljon lapsia mukana. Näimme hellyttäviä pöllöjä, kukuvaijoja, kun yksi kouluista marssi ohitse. Myös pikku leipureita ja kalastajia vanhempiensa mukana oli ihan kiitettävät määrät. 



Mieleen jäivät myös Saxo-yökerhon tiimin  ravut, jotka pölläyttelivät ilmaan komeat värilliset savut. Kulkueauto oli etevästi tuunattu!

Paras karnevaalitoteutus oli ehdottomasti viljelijöillä. Kulkueessa oli useita autoja. Yhden lavalla oli kasvihuone tomaatteineen ja niiden parissa työntekijöitä. Ympärillä hääri reppuruiskuineen tuholaistorjujia, jotka ammuskelivat pääasiassa yleisöä ruiskuillaan. Tuoksu oli onneksi ja toivottavasti jotakin parfyymia. Erään auton lavalla mehiläistarhurit savuttivat mehiläispesiä. Ja hyvin luontevasti yksi autoista kuljetti grilliä, josta ”esiintyjät” napostelivat possuvartaita ja annostelivat peräkärryn pannusta muovimukeihin polttotuoretta rakia! Esillä oli siis koko maalaiselämäntapa, jonka sydämenä Ierapetra sykkii.

Hauskin idea puolestaan oli porukalla, joka mahdollisesti edusti perhesuunnitteluklinikkaa tai vastaavaa – kreikankieliset selostukset eivät ihan meille auenneet. Trukki nosti korkeuksiin jonkinlaisen ison, säkkikankaalla verhoillun putken, jonka tyvessä heilahtelivat suuret säkit. Hetkinen, sehän muistutti hieman… hmm! 


Ja kun putki laskeutui alas, nähtiin seuraavanlainen näytelmä: Edellä juoksi karkuun vaaleanpunaiseen palloon ahtautunut kaveri, jota seurasi joukko hopeiseen pukuun pukeutuneita takaa-ajajia. Heillä oli päähineissään ikään kuin siimahännät. Takaa-ajajat saavuttivat pallukan ja hyppäsivät joukolla sen päälle. Yleisö ulvoi naurusta!

Karnevaalia säesti dj:n tietenkin erittäin kovalla volyymilla soittama musiikki. Kadun varret olivat täynnä kansaa ja juhlatunnelma oli kosketeltavissa. Serpentiiniä, väripaperisilppua ja värjättyä jauhoa ”savupommeista” karisi hiuksista ja vaatteista vielä kotosalla.

Sää loi dramatiikkaa tapahtuman ylle. Taivaalle kertyi sinisenmustia, nopeasti liikkuvia myrskypilviä ja tuulenpuuskat nostattivat kulkueesta heitellyt paperiliinat kerrostalojen ylimpien kerrosten tasalle: ne näyttivät ihan kyyhkysparvelta. Kulkueen loputtua ehdimme juuri istahtaa kahvilaan katoksen alle, kun alkoi sataa aivan kaatamalla. Jorgos, oliivitarhaaja,

hymyili vain mielissään, viljelijöille satoi laariin.

Papusoppaa

Katharo Deftera, puhdas maanantai, aloitti neljänkymmenen päivän paastonajan ennen pääsiäistä. Paasto ei tarkoita kituuttamista, sen saimme huomata. Eri puolilla kylillä järjestettiin papusoppajuhlia. Me nousimme vuorelle Anatoliin, ystäviemme Jorgoksen ja Nikoksen kotikylään.

Kokoontumispaikaksi muutetun koulun seinät jo pullistelivat, saimme pöydän käytävältä. Viiden euron maksulla saimme papusoppaa niin paljon kuin halusimme. Tietenkin sen kanssa oli tarjolla myös leipää, kyläsalaattia, juomaa (myös viiniä ja rakia, totta kai) sekä halvaa. Viimeksi mainittu seesami-hunajaherkku oli kaupoissa tarjouksessa edelliset pari viikkoa juuri tätä päivää varten. Ihan jonkin verran tuli ostettua ja nautiskeltua…

Papusoppa oli oikein maittavaa, siinä oli mukana tomaattia ja sipulia ja tietenkin runsaasti oliiviöljyä. Pavuissa on paljon proteiinia, joten ne ovat oiva paastonajan ruoka ja korvaavat muiden palkokasvien kanssa lihan perinteisessä kreetalaisessa ruokavaliossa. Varhemmin  lihaa syötiin vain muutamana päivänä viikossa tai peräti kuukaudessa.

Leijojen lennätys kuuluu
puhtaan maanantain perinteisiin

Paastonaikana kalastusveneet ahkeroivat rannikon vesillä. Kaupoissa oli esillä paljon meren herkkuja, myös kuivattua kalaa. Pakastearkut täyttyivät komeista mustekaloista.

Tavernoissa sai ihan tavalliseen tapaan myös lihaa, mutta yhteisiin meze-pöytiin tuli enemmän kalaa ja vihanneksia kuin muulloin. Emme esimerkiksi ennen olleet syöneet lupiinia, suuria, keltaisia pavuntapaisia. Etanoita tarjottiin, mutta niistä emme erityisesti perusta.

Ne maistuvat toki hyvälle, sille kastikkeelle, jossa ne kulloinkin on valmistettu, mutta muuten eivät ole niin ihmeellisiä.

Suuri viikko ja pääsiäinen

Totuimme kuulemaan kirkonkelloja koko pääsiäistä edeltävän ajan ainakin perjantaisin, mutta viimeisellä viikolla kirkollisia tapahtumia oli enemmän kuin ehdimme laskea.

Pitkänäperjantaina alkoi jo aamupäivällä kuulua laukauksia. Pelagia-rouva naurahti, kun kysyimme syytä: - Nythän on pääsiäinen! Seuraavaksi hän toi meille tietämättömille nyytillisen pääsiäisleipomuksia, jotta saimme vähän juhlan makua. Illalla oli kirkoilla juhlakulkueita Jeesuksen hautajaisten merkeissä, mutta emme tulleet lähteneeksi katsomaan.

Lauantaina tiesimme etsiytyä puolen yön kantturoissa Ierapetran kirkolle. Meitä oli valistettu ottamaan mukaan myös korvatulpat, mutta emme saaneet aikaiseksi. Niinpä sitten tungettiin korviin paperinenäliinan paloja, kun pauke alkoi!

Kirkossa oli meneillään pääsiäisyön messu, mutta enemmän väkeä oli koolla sen ulkopuolella. Poliisit päivystivät väkijoukon liepeillä, mutta eivät millään lailla pyrkineet hillitsemään juhlintaa. He toimivat palovartijoina: kiersivät hyvissä ajoin ennen kello kahtatoista kastelemassa kalastajien verkkovarastoja ja rannassa olevia veneitä.

Yksittäisiä kiinanpommeja ja pelottavan kotitekoisilta näyttäviä räjähteitä pamahteli siellä täällä, enimmäkseen kirkon edessä kadulla, joka oli jätetty tyhjäksi. Kun kirkon kello näytti viittä vaille kahtatoista, malttamattomimmat menettivät pelihermonsa ja alkoi sota! Kaikkialta heiteltiin paukkupommeja kadulle ja satamaan, meteli oli korvat lamauttava. Muutama ilotulitusrakettikin ampaisi korkeuksiin Kristuksen ylösnousemuksen kunniaksi.

Pauketta kesti aikansa, mutta kirkossa papit jatkoivat rutiinilla ja häiriintymättä toimitusta. Väki kulki sytyttämässä kynttilöitä kirkon pyhästä tulesta, joka on tuotu sinne Jerusalemista. Koska tuuli, monilla oli mukana kynttilälyhty. Tuli oli tarkoitus saada mukaan kotiin saakka, siellä sillä piirrettäisiin suojaava risti kodin oven yläpuolelle.

Vielä yksi erikoinen ohjelmanumero nähtiin ennen kuin poistuimme satamasta: aallonmurtajan suojaan oli pystytetty kokko, jossa paloi vaatteista ja erilaisista palavista materiaaleista rakennettu nukke. Petturi Juudas siellä sai ansionsa mukaan.

Mirtoksen kylän Juudas
odottaa tuomiotaan

Pääsiäispäivät Kreikka oli kiinni. Vain pienet marketit olivat auki joitakin hetkiä maanantaina, ja tiistain puolestaan valtasi vappu, joka siirrettiin juhlan jatkeeksi. Ensimmäisenä toukokuuta sattui olemaan pääsiäislauantai, joten ”toukokuun ensimmäistä” juhlittiin vasta kolmantena viidettä.

Seuraavana aamuna kaduilla kaikuivat tervehdykset ”Hristos anesti”, kun naapurit toivottelivat keskenään ylösnousemuksen jälkeistä aikaa. ”Hronia polla”, toivotetaan myös, aivan niin kuin joulun ja uudenvuoden jälkeenkin, itse asiassa vielä viikkojen ajan, jos tavataan pitkästä aikaa.

Sunnuntaina juhlimme ystävien kesken. Söimme grillattua lammasta ja sisälmyksistä koottua varrasta, kokoretsia. Lampaanpääkeitto aivoineen ei oikein houkutellut maistamaan, vaikka Yanniksen valmistamana sekin varmasti olisi ollut herkullista. 



Kokoretsi sen sijaan oli oikein hyvää, pikku karitsan maksa ja muut elimet olivat vielä mietoja ja murakoita. Ja itse valmistettu vappusima sopi juhlajuomaksi ihan hyvin!

Osa kuvista Liisa Sirkiä.