
Kalokeri on kesä kreikaksi. Kalo keros taas on hyvä sää. Yhtäläisyyttä ei tarvinne ihmetellä. Ihan kivat kelit saapuivatkin taas kesäkuun myötä. Paikallisten mukaan toukokuu oli ihmeen viileä, ja saimme sadekuurojakin, tosin aika olemattomia. Nyt lämpötilat ovat hiponeet kolmea kymppiä ja uimavedetkin lämmenneet etelätuulen myötä.
Meillä ”ilmastopakolaisilla” tuli vuosi täyteen Kreetalla
asumisessa. Reilun kuukauden päästä alkaa harmaa arki jälleen, kun palaamme
kotimaan tantereita tallaamaan. Sitä ennen otamme kaiken ilon irti Kreetan
alkukesästä – varsinainen kesä täällä
koittaa elo-syyskuussa.
Kesäkauden hedelmät alkavat kypsyä puissa ja maassa. Kyliä kiertävä myyntiauto kuuluttaa melonia, aprikoosia ja nektariineja. Ainakin aprikoosit alkavat jo maistua kypsiltä, torilta ostettu hunajameloni oli vielä pettymys. Maistui samalta kuin suomalainen markettiversio.
Kesäkauden hedelmät alkavat kypsyä puissa ja maassa. Kyliä kiertävä myyntiauto kuuluttaa melonia, aprikoosia ja nektariineja. Ainakin aprikoosit alkavat jo maistua kypsiltä, torilta ostettu hunajameloni oli vielä pettymys. Maistui samalta kuin suomalainen markettiversio.
Lauantaitori on aarreaitta |
Suomeen mukaan musmulapuu?
Moottoripyöräillessä ei enää tarvitse pitkiä housuja,
sortsit, toppi ja sandaalit –yhdistelmä riittää. Valkoinen, pitkähihainen, kevyt paita kulkee aina mukana. Se suojaa palamiselta
olematta tukala.
Peipposet liversivät talven, nyt aamukonsertin hoitavat
mustarastaat. Ihan pian luonnon valtaa laulu, joka tuo luultavasti lopun ikää
mieleemme paahtavan auringon. Kaskaat virittelevät jo lyyriansa, heti kun
lämpötila kipuaa kolmen kympin tuntumaan.
Tähän ihanuuteen voisi tottua. Suomen kesä voi olla ihan
mitä vaan, kuten kesä 2015 näytti. Onneksi Kreikka ei ole Suomesta liian
kaukana! Paluu kotimaahan häälyy mielessä kuin hammaslääkäriaika, paluu tänne
mahdollisimman pian tuntuu melkein välttämättömyydeltä.
Ierápetra, aitoa Kreetaa
Ierapetra, josta on tullut kotikaupunkimme, on pitkästä aikaa muutaman suomalaisen matkanjärjestäjän listoilla. Kysyimme muutama vuosi sitten eräältä oppaalta, miksi Ierápetra ei ole ollut kohteena pariinkymmeneen vuoteen. Vastaus oli, että matka Iraklionin lentokentältä on liian pitkä. Nyt ilmeisesti uusi Agios Nikolaoksen ohitustie on muuttanut asetelmaa.
Suomalaisia on täällä jo odotettukin. Aika moni tavernan
pitäjä ja kauppias on haikaillut sitä vanhaa hyvää aikaa parikymmentä vuotta
sitten, kun suomalaisetkin olivat täällä. Tietysti sillä tarkoitetaan aikaa
ennen talousromahdusta, mutta myös sitä, että suomalaiset ovat yleensä siistejä
ja kohteliaita, helppoja asiakkaita moneen muuhun ryhmään verrattuna. ”Terve, mitä
kuuluu?” –lause on vielä monella asiakaspalvelijalla muistissa.
Miksi Ierápetra kannattaa valita kohteeksi? Jos pitää
Kreetasta mutta ei halua aivan niin turismintäyteisiin paikkoihin kuin sinänsä
viehättävät pohjoisrannikon kaupungit, kannattaa tulla Ierápetraan. Kaupunki
elää kesät talvet omillaan, ei tyhjene matkailijoiden lähdettyä. Toki täälläkin
kesäkaudella matkailu näkyy katukuvassa. Alueen asukkaat eivät ole kuitenkaan
joutuneet väistymään turistibisneksen tieltä, kuten monissa kylissä on käynyt.
Tässä pieni Euroopan eteläisimmän kaupungin esittely meidän
omasta, kenties omituisestakin näkökulmastamme. Periaatteella pieni on suurta
ja paikallisuus on valttia. Olemme viehättyneet nimenomaan kaupungin siihen
puoleen, joka ei ole pikkusievää somistusta vaan henkii aitoutta. Muutama
vinkki seikkailuun!
Kali oreksi – hyvää ruokahalua!
Emme kovinkaan paljon käy varsinaisesti syömässä
kaupungilla, koska kokkailemme kotosalla tai kävelemme oman kylämme
tavernoihin; kaupunki on asunnostamme automatkan päässä. Ystävien kanssa on
käyty kuitenkin istumassa iltaa viinin ääressä, mikä vastaa pientä ateriaa
hyvinkin. Oluen tai viinin kyytipoikana on tapana tuoda tarjolle mezedakia,
pikku purtavia.
Hyviä iltapäiväviinipaikkoja on paljonkin. Me viihdymme vähän
rauhallisemmissa ympäristöissä, joissa paikallisetkin käyvät. Talven mittaan
olemme saaneet kelpo paikallisopastusta, milloin "tuplapariltamme" Lissulta ja
Jorgokselta, milloin kreikankielen sparraajaltamme Nikokselta.
Kävelykatu ”alkaa” vapauden aukiolta, Plateia Eleftheriulta. Sille ei löydy nimeä katukylteistä, ja painettu kartta ja Google antavat eri nimet. Toinen pää ulottuu taksiaseman tienoille ja toinen päättyy Lashtenous-kadulle.
Kun Lasthenous-katua jatketaan vielä pari korttelia sisämaata kohti, portti Odeionin sisäpihalle tulee vastaan kauppojen välissä oikealla.
Usein olemme istuneet iltaa myös Belginillä ja Vangeliksella. Kyseinen pikkuinen, nimetön meze-paikka sijaitsee rantakadun varrella. Se löytyy Levante- ja Astrofengia-tavernojen väliltä, sen tunnistaa taivaansinisestä väristä. Belginin turkkilainen chilijuustodippi, tirokaftero, on Jykän suosikki-meze. Se on todella tulista.
Toinen erinomainen pikkuruokaa ja juomaa tarjoava baari on
”lasikoppi” kalastajasatamassa, Elvetia, ihan kirkontornin vierellä. Kesäaikaan
suuri terassi tarjoaa vaihtoehdon joskus hyvinkin savuiselle sisätilalle.
Kannattaa ylipäätään muistaa istumapaikkaa valitessa, että Kreikassa todellakin
tupakoidaan ruokailun yhteydessä varsin yleisesti. Jos ei halua saada osaansa
jonkun muun ruokahenkosista, kannattaa istua tuulettuvaan paikkaan.
Erityisen aitoa paikallistunnelmaa tihkuu keskikaupungilla
Oi Kallitehnoi –taverna. Se sijaitsee Marinopoulos-marketin lähellä, kun
käännytään Dimokratias-kadulta Kyprou-kadulle, rantaa kohden. Ulkonäköä ei ole
kruusattu houkuttelemaan turistia, paikka on hyvin teeskentelemätön. Ruokakaan
ei konstaile, mutta maistuu! Esimerkiksi falafel-pyöryköitä ja tahini-tahnaa
kannattaa kysyä, vegaaniruokaa, joka maistuu kaikille.
Jos taas etsii vähän hienompia puitteita mutta aitoa
paikallisväriä, kannattaa katsastaa, mahtuuko Giarakakiin. Vanhasta varastosta on tehty
ravintola. Paikka löytyy, kun lähdetään Lasthenous-kadulta, yhdestä Ierápetran
keskeisistä risteyksistä, jossa on mm. Germanoksen kännykkäliike. Kävelykatu
johtaa aukiolta pohjoiseen. Korttelin kulmassa on vanha tullivarasto, korkean
kivijalan päällä. Paikka on toteutettu varsin tyylikkäästi.
Rantakadulla suosikkikahvipaikkamme on papukaijoistaan
tunnettu Lido, jossa olemme saaneet todella ystävällistä palvelua koko talven.
Moni muu kahvila sulki marraskuussa ovensa. Lidon papukaijoja hoidetaan hyvin,
vaikka ne ovatkin ammatiltaan turistien sisäänheittäjiä. Varoituksen sana:
linnuilla on todella kova ääni ja ne saattavat haluta tulla syliin. Vähän
kauempaa kuin ihan vierestä niitä on kiva tarkkailla. Toinen kaijoista saattaa
puhua painokelvottomia, tosin englanniksi, eli turistit sen ovat pahoille
tavoille opettaneet.
Lähimpänä linnoitusta on kalatavernoja, joissa saa oikeasti paikallista kalaa. Ne ovat kalastajasukujen omistuksessa ja kalasatama on aivan linnoituksen takana. Olemme syöneet makoisat kala-ateriat esimerkiksi Gorgonassa ja Astrofengiassa. Gorgonan isäntä riemastuu, kun kuulee asiakkaiden olevan Suomesta!

Jos haluaa kauas muista turisteista, voi kävellä rantaa
pitkin niin pitkälle kuin sitä pääsee, ohi kalastajasataman, purjehdusseuran ja
koulun. Juuri ennen lasten liikennepuistoa on rannassa pieni taverna, johon
turistit harvemmin eksyvät. Sen nimi on Kivotos,
Nooan arkki. Siellä kannattaa syödä kalaa.
Musiikkia!
"Beggera", Vengera |
Katsomista ja ihmettelemistä on sitäkin enemmän ainakin, kun paikalliset alkavat tanssia. Ei tarvita kuin postimerkin kokoinen tila, se täyttyy pian. Rivissä, kädet toisten hartioilla tanssijat ottavat ilon irti musiikista.
Vähän rauhallisempia tunnelmia löytyy museon takaa
kahvila-kirjakauppa Parodos, joka on itse asiassa aivan Tsi Tsin vieressä, museon
takana. Kahvilan isäntä ottaa iltaisin itse kitaran käteensä ja musisoi pienen
yleisön iloksi ikivihreitä, jazzahtavia kappaleita. Erittäin hyvä paikka
lasilliselle viiniä tai olutta.
Isoja konsertteja järjestetään esimerkiksi Apollon
Palacessa, Ostriassa ja Muses’issa. Ne sijaitsevat kaupungin ulkopuolella,
mutta taksimatkat on valmiiksi hinnoiteltu eivätkä ole juuri kymmentä euroa
enempää. Kaikista musiikkitapahtumista tiedotetaan näkyvästi julisteissa eri
puolilla kaupunkia. Netti ei ole lyönyt läpi tiedotuskanavana.
Päivisin aution oloinen, taksiasemalta uimarannan alkuun ulottuva kadunpätkä muuttuu
öisin diskoksi. Sen varrella on yökerhoja toinen toistaan vastapäätä, ja sen kyllä kuulee.
Korvatulpat voivat olla hyvä vaihtoehto niissä vieraileville, eikä tämä ole
vitsi.

Nuorisomme puhui elämyksestä, kun katsastivat paikallisten nuorten tapoja toukokuisena perjantain ja lauantain välisenä yönä. Eivät kuulemma ennen ole nähneet, että yökerhossa tanssitaan kansantansseja aamukuuteen. Kokemus oli nimenomaan positiivinen, paitsi että seuraavana päivänä korvat soivat.
Nuorisomme puhui elämyksestä, kun katsastivat paikallisten nuorten tapoja toukokuisena perjantain ja lauantain välisenä yönä. Eivät kuulemma ennen ole nähneet, että yökerhossa tanssitaan kansantansseja aamukuuteen. Kokemus oli nimenomaan positiivinen, paitsi että seuraavana päivänä korvat soivat.
Katse menneisyyteen
Museo on keskellä kaupunkia, sen kokoelmaan on tutustumisen
arvoinen. Se ei ole suuren suuri, isoa osaa päiväohjelmasta sen paremmin kuin
budjetistakaan käynti ei lohkaise.

Ierápetran historiaan kuuluu monia käänteitä turkkilais- ja venetsialaisvalloittajineen, siitä löytyy tietoa esimerkiksi Kreeta.infon sivuilta.
Ierápetran historiaan kuuluu monia käänteitä turkkilais- ja venetsialaisvalloittajineen, siitä löytyy tietoa esimerkiksi Kreeta.infon sivuilta.
Kaupunki kätkee vanhemmat kerrostumansa visusti alleen,
paikalla lienee asuttu tuhansia vuosia. Kuten kirkkojen ja linnoituksen seiniä
tarkastelemalla voi päätellä, varhaisempien kulttuurien rakennelmat on
kierrätetty uusien monumenttien ja varmasti ihan arkistenkin rakennusten
materiaaleina. Paikoin historia, pääasiassa roomalaisaikainen, kuitenkin vielä
pukkaa pintaan: kaupungissa on meneillään jokunen kaivaus. Esimerkiksi
Mirtokseen menevän tien varressa on kaivettu esille osa roomalaista teatteria.
Vanha kaupunki on tutustumisen arvoinen. Pikku kujilla eksyy
taatusti, mutta ei joudu kuitenkaan hukkaan. Ranta löytyy aina. Toisin kuin
muissa Kreetan kaupungeissa, vanha kaupunki ei ole ”museo”, jossa on vain
hotelleja ja turistikauppoja, vaan täällä oikeasti asutaan. Useimpiin koteihin
pääsee autolla oven eteen, kun tuntee reittinsä, vaikkei kapeista kujista
uskoisi. Se on varmaan selitys alueen asuttuna pysymiselle.
Ympäristön kyliinkin kannattaa pistäytyä. Alle vuokra-auto
taikka skootteri ja hurautus Vainiaan, Katohorioon tai Kentriin, ja olet
uudessa maailmassa. Kasvihuoneiden ja pienteollisuuden välistä löytyy
kyläidylli pikku kujineen. Ehkä aito Kreeta löytyykin juuri näistä kylistä?