Oliivipuut - melkein ikuisia. |
Havahduimme pari päivää sitten ihmettelemään, mitä
valtakunnassa mahtaa olla meneillään, kun Suomen suunnasta rupesi tulemaan niin
huolestuneita yhteydenottoja. Moni tuttava varmisteli, että onhan meillä nyt
tarpeeksi käteistä rahaa. Oli pakko kaivautua netin syövereihin etsimään tietoa
ikuiselta tuntuvasta aiheesta, Kreikan ja muun Euroopan hiekkalaatikkoleikistä.
Emme ole rasittaneet itseämme liialla median seuraamisella ja arjessamme kriisi
ei ole missään näkynyt.
Tänään teimme varta vasten ekskursion Ierapetraan katsomaan,
onko siellä jonot pankkiautomaateilla tai olemmeko jo ihan mattimyöhäisiä ja
jäämme nuolemaan näppejämme, jos yritämme täydentää pikkuhiljaa hupenevaa
käteiskassaa. Täällä päivittäistavarakauppa ja isommatkin maksutapahtumat,
esimerkiksi auton huolto, hoidetaan käteisellä.
Kriisi näkyi ainoastaan pita-paikan tv-ruudulla, jolla pyöri
nonstoppina uutiskatsaus. Aika lohdutonta kuvaa Ateenasta siellä näytettiin:
ihmiset jonottavat pankkiautomaateilla ja nostoja on jyvitetty tälle viikolle,
jotta käteisvaroja ylipäätään riittäisi. Kukin saa nostaa vain tietyn summan,
ainakin tänään 60 eurolla saa luvan pärjätä. Ihmiset ovat kaikki suljettujen
pankkien edustalla. Näyttää pahasti joukkohysterialta.
Turisteja kohdellaan toisin: ulkomaisten korttien käyttöä ei
ole rajoitettu. Matkanjärjestäjät kehottavat näköjään kuitenkin ottamaan mukaan
käteistä kotimaasta ja varaamaan myös pikkurahaa kolikoita myöten.
Vastarahoista voi tulla kassoilla pulaa jossakin vaiheessa.
Meitä ennen Piraeus-pankin, joka on täällä yksi suurimpia
pankkeja, automaatilla oli kaksi nuorta miestä, joilla tuntui olevan kovin
hilpeä meininki. Siinä huuli lensi, aivan emme saaneet selvää, oliko aiheena
kriisi vai jokin ihan muu.
Me saimme tehdä nostot rauhassa ja sekä suomalainen että
kreikkalainen tilimme antoi kiltisti lypsää rahaa. Emme kylläkään yrittäneet
nostaa Kreikan tililtä yli sitä kuutta kymppiä. Yritimme neljää kymppiä, mutta
pankki ehdotti, että nostaisimme muun summan, esim. 50 euroa. Saattaa olla,
että pienempien seteleiden tilalle oli ladattu viiskymppisiä. Suomen tililtä
otimme useamman satasen mutta emme tunteneet tarvetta sen kummempaan
hamstraamiseen.
Seuraavat asiakkaat tulivat, kun olimme kuittia vaille
valmiit, joten minkäänlaista ruuhkaa ei ollut. Kotimaassa on Prisman pankkiautomaateille
erehtyessään saanut seistä odottamassa vuoroaan, ja aiemmilla lomillamme olemme
monesti joutuneet Kreikassa jonottamaan pankkikoneille. Nyt oli siis
tavanomaista hiljaisempaa, vaikka Ierapetra ei mikään turistirysä toki olekaan,
vaikka kolmanneksi suurin Kreetan taajamista onkin.
Pita-baari Stoan kokki veisteli meille, paitsi makoisat
possunlihat vartaistaan, myös laskusta. Hän huomasi, että seuraamme uutisia
TV:stä ja kävi välillä itsekin lukemassa otsikot. Hän pyysi meiltä yhdeksää
euroa – ei sittenkään, vaan yhdeksäätuhatta dragmaa, kun aloimme kaivella
kuvetta aterian päätteeksi. Naureskellen siis siinäkin kuitattiin koko kriisi,
että kyllähän niitä dragmoja aika monella kotoa jokunen löytyy, niin meiltäkin
Suomesta. Nyt on jännittävää, kun ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Mutta
eeei kai sentään… Kyllä tilanne varmaan taas kerran laukeaa.
Harmittavasti vain esimerkiksi suomalaiset pankit menevät
mukaan hutunkeittoon ja alkavat sotkea ihan tavallisten ihmisten kuvioita.
Saimme tiedon, että OP ei välitä maksuja kreikkalaisille tileille. Olemme
joutuneet kyselemään pankistamme Suomessa, pitääkö meidän ruveta firmaa
vaihtamaan, kun olemme laittaneet kuukausittaisen pikku siirron kotimaan tililtämme
kreikan tilille, jotta saisimme käyttää käteiskorttia täälläkin pienemmillä
kuluilla. Muutamia laskujakin olisi saatava maksetuksi, mutta nähtävästi pitää
vain vinguttaa Visaa niin kuin turistit, jos Suomen tililtä ei pääse maksamaan
Kreikkaan.
Toisaalta täällä ei juuri käytetä pankkikortteja
maksamiseen. Auton vanhat kesärenkaat oli aika päivittää, ne vetelivät
viimeisiään, kun lopulta saavutimme määränpäämme. Vetoakselin laakerikin
haluttiin tarkistaa, pientä ääntelyä mielestämme sillä suunnalla.
Kun kysyimme,
maksammeko huollon mieluummin käteisellä vai kortilla, johtaja Dimitris alkoi
levitellä käsiään: ei hänellä tällä hetkellä edes ole korttipäätettä. Hän on vuosien
varrella neljästi ottanut pankin tarjoaman laitteen vastaan, mutta i-ki-nä ei
kreikkalainen asiakas ole tarjonnut maksua pankkikortilla. Ihan turha sellainen
laite olisi. Johtajan pöydällä oli juuri käyttöön otetun langattoman
puhelinkeskuksen laatikot, joten ei siellä tekniikkaa kuitenkaan vierastettu.
Suomalaisista voi tuntua oudolta kreikkalaisten ryntääminen
nostamaan rahansa pois pankeista, mutta tätä taustaa vasten sen melkein
ymmärtää. Jos raha on täkäläiselle edelleen jotakin, mikä pullottaa lompakossa,
eikä bittivirtaa verkossa, kuten suomalaiselle, huoli omista rahoista on juuri
niin konkreettinen. Ne pitää saada tyynyn alle, pois pankista, josta ne voivat
joutua talouselämän pyörteen imuun ja ties minkä ulkomaalaisen koronkiskurin
haltuun.
Tässä kohden miettii suomalainen, että mitä se kreikkalainen
minusta nyt ajattelee, olenhan yksi niitä velkakirjojen vartijoita. Ei isompaa
huolta. Yhdessäkään otsikossa tai pilapiirroksessa ei täällä ole Suomi
vilahtanut meidän näkyviimme. Eivät täällä edes virkamiehet ole varmoja siitä,
onko Suomi EU:n jäsen, vaan kyselevät meiltä sitä otsa kurtussa. ”Failand. Is
it in European Union?”
Turisti ei Kreetalla todennäköisesti kriisiä näe. Se
siirretään maton alle kuin tahra lattiassa. Kreikka elää turismista ja me
ulkomaalaiset olemme täällä paikallisille lypsävä lehmä, elannon tarjoaja.
Kohtaamme vain hymyileviä, palvelualttiita ihmisiä, jotka tekevät lujasti töitä
koko sesongin ajan, jotta saisivat vuoden toimeentulon kokoon. Nyt siitä pitää
riittää vielä Ateenan serkuillekin.
Aurinko on nyt laskenut ja ylihuomenna kuu on täysi, vaikka
kyllä se nyt jo mukavan suurena meren yllä kellottaa. Oliivipuut havisevat
ikuista havinaansa ja kaskaat ovat vaienneet, sirkat ottaneet niiden paikan.
Kohta pöllö aloittaa huutelunsa aivan varmasti. Vain euro ei ole varmaa, mutta
se ei juuri nyt ole meidän murheemme. Lasi viiniä: jamas, ystävät.