On helmikuun puoliväli. Kesä on tullut monta pykälää
lähemmäksi: paitsi että päivät ovat pidenneet, on matkan järjestelyissä tehty
monta konkreettista siirtoa.
Viikko sitten lukittiin viimeinen palanen menomatkasta.
Hassua sinänsä, että se oli reissun ensimmäinen lauttamatka, Helsinki –
Travemünde. Varaukset aloitettiin siitä päästä, jota ei saatu toimitettua
netissä, mikä osoittautui lopulta suureksi säästöksi.
Karavaanimme on aika erikoinen kokoonpanoltaan. Kaksi
aikuista ja kaksi koiraa, pieni henkilöauto ja peräkärry. Auton ja kärryn
mittoja emme saaneet sovitettua Ateenan/Pireuksen ja Iraklionin väliseen Anekin
lauttaan. Niinpä päätimme lähestyä Anek Linesiä sähköpostilla. Saman tien
heitimme saman postin toisellekin yhtiölle, Minoan Linesille. Pyysimme Minoan
Linesiltä tarjousta väleille Ancona– Igoumenitsa ja Pireus – Iraklion ja
Anekilta väleille Bari – Igoumenitsa ja Pireus – Iraklion.
Laiva lähdössä Skopeloksesta |
Matkan loppupää oli siis lyöty kiinni. Aikatauluun tuli yksi
lisäpäivä, sillä Minoan ei liikennöi Italiasta Kreikkaan torstaisin, mutta
saimme vähän lisää pelivaraa Pohjois-Euroopan läpi ajamiseen. Seuraava homma oli
buukata yöpymiset.
Täytyy sanoa, että hotellinvaraussivustot tekevät työn
todella helpoksi nykyään. Trivago ja kartta, ja siinäpä se sitten melkein
olikin. Ensimmäinen yö varattiin Lyypekkiin, sillä Finnlines saapuu satamaan
klo 21.30. Seuraavana yönä kallistamme päät tyynyyn Saksan ja Itävallan
rajamailla, vuoristomaisemissa Nesselwangin kylässä. Kolmanneksi etapiksi
löytyi maaseutumajoitus läheltä Anconaa, Monte San Vitosta. Varasimme huoneet
yksin tein, sillä hinnat olivat ihan kivat: 45 – 62 euroa.
Trivago ei tosin ollut tehnyt ihan kaikkia läksyjään.
Ensimmäinen hotellivaraus, jonka Lyypekistä poimimme, oli Trivagon mukaan
lemmikit salliva, mutta hotellin omilta sivuilta luimme, että nimenomaan
lemmikkejä ei oteta kyseiseen majataloon. Onneksi tämäkin oli helppo tarkistaa
netissä.
Mitenkään persoonattomaksi homma ei ole mennyt, vaikka ei
tarvitsekaan soitella suoraan hotelleihin: saimme Nesselwangista sähköpostitse
tervetulotoivotukset koirinemme, kaikkinemme. Meitä pyydettiin kuitenkin
huomaamaan, että varaamamme huone on hyvin pieni. Vastasimme, että se ei
haittaa, koska olemme vain läpikulkumatkalaisia.
Valitsimme matkareitiksi Suomesta Keski-Eurooppaan lyhimmän
tien eli Helsingistä Travemündeen. Koska emme asu ihan reuna-Suomessa, yksi
matkapäivä kertyy jo Helsinkiin ajamisesta. Niinpä Ruotsin kautta ajaminen oli
heti pois laskuista. Baltian kautta matkustamista emme edes harkinneet.
Matka Finnlinesillä yli Itämeren on yhtä kallis kuin
loppumatkan lautat ja hotellit sekä melkein bensatkin yhteensä. Olimme
tekemässä varausta ensin netistä, mutta sitten päätimme liittyä Autoliittoon ja
hyödyntää sen alennuksen. Liput varattiin puhelimitse Autoliiton kautta. Tässä
vaiheessa teimme ns. joustavan varauksen, jota saattoi muuttaa tai perua viimeistään
kuukautta ennen matkaa, koska emme olleet vielä varmoja jatkoyhteyksistä.
Risteilyalus Samoksella |
Hiukan kismitti sellainen pikku seikka, että lautalla
ajoneuvojen hinnat määräytyvät metrien mukaan tietyissä kategorioissa.
Yhdistelmämme ylitti 8 metriä noin 10 sentillä, joten siirryimme maksamaan 12
metrin paikasta. 12 metrin ylittämisen olisi saanut ostaa yksittäisinä
metreinä, mutta meidän kohdallamme hypättiin vain suoraan seuraavaan
maksuluokkaan - 10 sentin takia. Tämä lisäsi kustannuksia 250 eurolla. Se on
enemmän kuin kaksi kertaa matkan hotelliöiden hinta.
Saroninlahden risteily Anna 2-aluksella |
Vaikka netissä on vaivatonta napsia sopiva tilaus, suora
yhteydenotto ja tarjouspyyntö kannattavat. Säästimme matkakuluissa
OVH-hintoihin verrattuna yli neljänneksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti